"En usko et tää muuttaa mitää tai merkitsee sulle mitään, mut haluisin vaan sanoo sulle tän kaiken.
Mä muistan ihan oikeesti vielki sen ekan kerran ku suutelin sua. Se tuntu siltä ku mun sydän ois skipannu jotain lyöntejä. Ja noh, sä et ees haluu tietää kui paljon mulle merkitset, sä oot mun koko maailma. Mä en oo hymyilly sen jälkee ku jätit mut, en kertaakaan. Vaikka mun kaverit on koittanu parantaa mun oloo. Mä vaan itken koko ajan, ja välillä en voi ees itkee. Mulla tuntuu kokoajan painetta sydämessä, aivan ku jokanen sydämenlyönti ois kadonnu. vana sun takiis. mä en kykene enää ees syömää, kaikki mitä syön vaa oksettaa. tärisen koko ajan ku mietin niit sun kaikkii sanoi. mä en pysty kuvitteleen et oisit kenenkään muun kaa, joka sais sut onneliseks, koska se saa mut itkemään. must tuntuu etten voi ees enää hengittää, koska muhun vaa sattuu niin paljon. oikeesti sä olit mun elämän viimeinen ilo, asia joka sai mut hymyilee. sit sä vaan kävelet pois, vaikka mä mitä sanoisin.
ku sain viestin siit et jätät mut, olin äikän tunnilla. must tuntuu ku kaikki ois vaa hajonnu, tuijotin sitä viestii ja kyyneleet kipuu mun silmiin. tuntuu ku en ois voinu hengittää. puhelimen laitoin vaa pois ja tuijotin kelloa, millon pääsisin pois täst kaikest tuskast. lähin heti ku pystyin, kävelin ihan yksin siihen asemalle, ja ku katoin suhun kyyneleet vaa tuli mun silmii. mä en voi ees kuvitella ettet oo mun, se tuntuu jotenki epärealistiselta. keranki ku mä oikeesti aloin uskoo et kelpaisin jollekki tällasena ku oon. mut ei - sä et välitä vaikka mitä sanon se ei tuu muuttaa asioit mitenkää.
mä oikeesti luulin et joku vois mua rakastaa, ja olis mun tukena mitä ikinä tapahtuuki. uskoin sun jokaseen lupaukseen - jokaseen sanaan vaikka en niin sanonu. se voi tuntuu tyhmält, mut en kykene rakastaa ketää muut ku sua. en tullu kouluun koska mulla on liian paha olla. tuijotin vaa amelkee koko yön sitä sun antamaa koruu ja pehmoleluu, ja ne sai mut vaa itkee uudestaa ja uudestaa.
mä haluun viel sanoo, et oisin valmis tekee mitä vaan siitä et halaisit mua, ja suutelisit mua, sanoisit et rakastat mua ikuisesti. voisin syödä paskaa, hyppää kallioilta, jättää kaiken. mä voisin oikeesti tehä mitä vaan - ihan mitä vaan. sä et ehk arvosta sitä. mut jos saisin sut takas voisin muuttuu takas ittekseni, ku nään ittekki miten oon muuttunu. mut se johtuu vaan siit milt must tuntuu. koska mä oon ilmeisesti ollu masentunut pitemmän aikaa, se johtuu siit. jos saisin sut takas muuttuisin taas normaaliks. oot oikeesti mulle tärkeint koko maailmassa, ottaisin vaikka luodin sun puolesta. tekisin _IHAN_MITÄ_VAAN_ et saisin sut takas. mä lopetan viiltelyn sun takiis. teen ihan mitä vaan sun takiis. toivosin vaan et voisin mennä takas ajassa, ja tehä asiat eritavalla...
sit tiiän mitä vääryyksii oot mua kohtaan tehny, nekä voi koska aunohtaa niit, mut mä annan sulle ne kaikki anteeks. miks? koska rakastan sua. ja vaik sanon etten luota suhun, teen niin silti, haluisin vaan et sanoisit mulle ettei mun tarvi pelkää enää mitää, koska et oo niin mulle enää koskaa tekemässä. tää kaikki on ollu tosi vaikeeta sulle sanoo, ku en oikee osaa muotoilla näit miljoonii ajatuksii ja tunteit sanoiks, jotka sun pitäs lukee ja ymmärtää. ja sanon vaa, et ihanin tunne ikinä oli se kun tiesin et oo mun vieressä, ja sanat ennen kun nukahin - mä rakastan sua. se on se mitä kaipaan, sun rakkauttas. ja tiiäks muuten yhen jutun - sä olit mulle se ensimäinen rakkaus, ensimäinen jonka päästin näin lahelle mua, ensimäinen jonka takii oon itkeny yöt, ensimäinen josta oikeesti välitän ja ensimäinen joka oikeesti murskas mun sydämen, vaan parilla sanalla.
oot mulle aina se ainoo ja tärkein, tapahtu mitä tapahtu. sanon vaan sen. oot ensimäinen ihminen johon oikeesti rakastuin, ja rakastan sua niin et mua sattuu.. ", ja näin loppuu mun asia patelle.
