Mun sanat on tyhjii,
ne ei tarkota sulle mitää,
kyyneleit vaa valuu,
etkä huomaa ees sitä,
tiiänks mä enää mikä on totta ja mikä harhaa?
Ku tää on vaa niin paskaa,
se taidan olla aina minä,
joka tekee vaan kaiken väärin.
Mä en vaa tajuu,
miks tää mun kokooma pilvilinna,
kaatuu mun päälle aina uudestaa.
Saan itkee silmät punasina,
siitä mitä mä tein,
käsketään viel kaiken jälkee,
rakentaa se aina uudellee.
Sä käsket mun lentää,
vaikka katkoit just mun siivet,
miks sä teet näin mulle,
hymyilet vaa niinku,
mitää ei ois koskaa tapahtunu.
Helpottaaks tää tuska koskaa,
onks tähän lääkettä,
jotain muuta kun kuolema?
Miks kaikki vaan sanoo;
'ei se tunnu niin pahalt',
ja kaataa mut vaa uudestaa.
Miks teet noin,
jos oot pahoillas,
virheit sattuu kaikille,
mut sä teet noin aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti